maanantai 8. lokakuuta 2012

Mauri Kuitula: "Naturell"



Öljy- ja akryylivärimaalauksia Kluuvin Galleriassa 

14.9.-30.9. 2012


Perintömetsä, 2012

Kun maalauksessa on yhtä vahvasti keltaista, sinistä ja punaista, on hankala määrittää sen tunnelmaa. En tiedä onko tämä havainto yleispätevä, mutta se tuli mieleen Mauri Kuitulan ”Naturell”- näyttelyssä. Kluuvin gallerian isompi sali oli melkein umpeen kasvanut ekspressiivisistä maalauksista, joissa metsät ja rungot seisoivat ja kaatuivat.
Eräs avajaisvieras kuvaili näyttelyn maisemaa apokalyptiseksi ja päivitteli kaikkia palaneita, hakattuja tai muuten vain lehdettömiä puita. Havainto jäi minusta puolitiehen, sillä ihan vain värien ylitsevuotavuuden takia ei tunnelma ollut mitenkään maailmanlopullinen.

Kuolemaa tauluista löytyi. Edellä kuvailtujen puiden kovien kohtaloiden lisäksi, jotkut rungot tuntuivat seisovan verilammikossa, jonkin oksasta roikkui köysi ja köydessä pään kaltainen pehko. Johonkin honkaan oli kasvanut poikkipuu ja se oli kuin hoitamattoman hautausmaan pihalla kaatuva risti. Pohjoinen metsä taipui kuitenkin enemmän itseään loputtomasti ahmivaksi ja synnyttäväksi sademetsäksi kuin goottilaiseksi, viileän nihkeäksi kauhupöheiköksi.
Luontevana parina kuolemalle oli seksi. Muutaman ilmeisen falloksen lisäksi olivat monet rungot suonikkaan näköisiä toteemeja ja maasto yhtä jatkuvasti valuvaa mätästä. Näyttelyn monitasoinen tunnelma syntyi kuitenkin siitä, ettei liikuttu vain tuollaisissa suurissa sokeissa voimissa. Puut henkilöityivät ihmisiksi ja yhdistävän nauhan, erottavan kieltokyltin tai alla ammottavan rotkon myötä parisuhdekuvauksiksi. Paatoksen vastapainona maisemissa oli viileää ilmaa, lähiön kulman kaltaisia proosallisempia elementtejä ja joskus taivas on vain kaunis kuin mansikkahillo.

Kielletty maisema, 2012

Kuvallisesti metsän esittämiseen liittyy yksinkertaisia yhdessä jaettuja tapoja, jotka toimivat Mauri Kuitulankin maalausten rankana. Taivas ja maa kulkevat yleensä horisontaalisesti mitä vasten puut kohoavat pystysuorina, muodostaen sommitelmallisesti dynaamisen ristikon. Maastossa on etuala ja metsänreuna tai horisontti. On piirustuksellinen perspektiivi tai väriperspektiivi. Taivas on suuri tyhjä, joka voi yllättäen tulla lähelle. Sisäisen maailman tulkinnalle nämä periaatteet eivät ole kahlitsevia vaan luovat areenan missä maalauksellinen ilmaus voi näyttäytyä.  Värit ja muodot eivät hajoa avaruuteen vaikka venyttävätkin esittämisen kieltä. Ne voivat rauhassa kummuta asioista, joille maalari haluaa antaa hahmon ja sitten metsän systeemiä vasten ilmentyä rikkautena eikä sekaannuksena.

Yllättäen näyttelyssä tuli mieleen Maiju Salmenkiven maalaukset. Yllättäen siksi, että maalareihin ja maalauksiinsa liittyy näennäisiä vastakohtapareja kuten mies/nainen, pohjoinen/etelä, luonto/kaupunki. Jotain samaa tunnelmaa maalauksissa kuitenkin on ja tekijät ovat myös suunnilleen yhtä aikaa Kuvataideakatemiassa opiskelleita. Opettajista tulee mieleen Markus Konttinen ja Henry Wuorila-Stenberg. Haluamatta spekuloida sen enempää mahdollisia vuorovaikutussuhteita tulee mieleen, että vaikka tekijöillä olisi eri lähtökohtia tai esikuvia, niin merkittävää on myös se aika jolloin välinettään opiskelee tietoisesti hallitsemaan.

Tiuhaan ripustetussa näyttelyssä kuten ”Naturell” miettii aina, että olisiko jotkin työt kannattanut jättää pois. Jotain aina kuitenkin pitää heikompana kuin toista. Kun maalauksia esitetään kokonaisinstallaationa tuntuvat useat työt monesti enemmän häiritsevän kuin tukevan toisiaan. Maalarille installaatio-ripustus voi tuntua luontevalta jos tekoprosessi on ollut usean kuvan päällekkäinen mylläkkä, mutta itse haluaisin yleensä katsella ja koetella yhtä kuvaa kerrallaan. ”Naturell”issa installaatio tuntuu perustellulta ja olisi ollut sääli jättää toteuttamatta. Taulut leviävät Kluuvin gallerian isoon saliin kuin metsä, mutta ovat silti yksitellen katseltavissa. Vaikka kaikki maalaukset tapahtuvat metsän ja puiden puitteissa ovat ne teemoineen yksilöitä tai tarinoita, eivätkä vain toistensa ja maalausprosessin variaatioita. 

Irti, 2012

Mauri Kuitula on Galleria Huudon perustajajäseniä. 

: Kalle Turakka Purhonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti