Öljy- ja akryylivärimaalauksia Kluuvin Galleriassa
14.9.-30.9. 2012
Perintömetsä, 2012
Kun maalauksessa on yhtä vahvasti keltaista, sinistä ja
punaista, on hankala määrittää sen tunnelmaa. En tiedä onko tämä havainto
yleispätevä, mutta se tuli mieleen Mauri Kuitulan ”Naturell”- näyttelyssä.
Kluuvin gallerian isompi sali oli melkein umpeen kasvanut ekspressiivisistä
maalauksista, joissa metsät ja rungot seisoivat ja kaatuivat.
Eräs avajaisvieras kuvaili näyttelyn maisemaa
apokalyptiseksi ja päivitteli kaikkia palaneita, hakattuja tai muuten vain
lehdettömiä puita. Havainto jäi minusta puolitiehen, sillä ihan vain värien ylitsevuotavuuden takia ei tunnelma
ollut mitenkään maailmanlopullinen.
Kuolemaa tauluista löytyi. Edellä kuvailtujen puiden
kovien kohtaloiden lisäksi, jotkut rungot tuntuivat seisovan verilammikossa,
jonkin oksasta roikkui köysi ja köydessä pään kaltainen pehko. Johonkin honkaan oli kasvanut poikkipuu ja se oli kuin hoitamattoman hautausmaan pihalla kaatuva
risti. Pohjoinen metsä taipui kuitenkin enemmän itseään loputtomasti ahmivaksi
ja synnyttäväksi sademetsäksi kuin goottilaiseksi, viileän nihkeäksi
kauhupöheiköksi.
Luontevana parina kuolemalle oli seksi. Muutaman ilmeisen
falloksen lisäksi olivat monet rungot suonikkaan näköisiä toteemeja ja maasto
yhtä jatkuvasti valuvaa mätästä. Näyttelyn monitasoinen tunnelma syntyi
kuitenkin siitä, ettei liikuttu vain tuollaisissa suurissa sokeissa voimissa.
Puut henkilöityivät ihmisiksi ja yhdistävän nauhan, erottavan kieltokyltin tai
alla ammottavan rotkon myötä parisuhdekuvauksiksi. Paatoksen vastapainona
maisemissa oli viileää ilmaa, lähiön kulman kaltaisia proosallisempia
elementtejä ja joskus taivas on vain kaunis kuin mansikkahillo.
Kielletty maisema, 2012
Kuvallisesti metsän esittämiseen liittyy yksinkertaisia yhdessä jaettuja
tapoja, jotka toimivat Mauri Kuitulankin maalausten rankana. Taivas ja maa
kulkevat yleensä horisontaalisesti mitä vasten puut kohoavat pystysuorina,
muodostaen sommitelmallisesti dynaamisen ristikon. Maastossa on etuala ja
metsänreuna tai horisontti. On piirustuksellinen perspektiivi tai
väriperspektiivi. Taivas on suuri tyhjä, joka voi yllättäen tulla lähelle.
Sisäisen maailman tulkinnalle nämä periaatteet eivät ole kahlitsevia vaan
luovat areenan missä maalauksellinen ilmaus voi näyttäytyä. Värit ja muodot eivät hajoa avaruuteen
vaikka venyttävätkin esittämisen kieltä. Ne voivat rauhassa kummuta asioista,
joille maalari haluaa antaa hahmon ja sitten metsän systeemiä vasten ilmentyä
rikkautena eikä sekaannuksena.
Yllättäen
näyttelyssä tuli mieleen Maiju Salmenkiven maalaukset. Yllättäen siksi, että
maalareihin ja maalauksiinsa liittyy näennäisiä vastakohtapareja kuten
mies/nainen, pohjoinen/etelä, luonto/kaupunki. Jotain samaa tunnelmaa
maalauksissa kuitenkin on ja tekijät ovat myös suunnilleen yhtä aikaa
Kuvataideakatemiassa opiskelleita. Opettajista tulee mieleen Markus Konttinen
ja Henry Wuorila-Stenberg. Haluamatta spekuloida sen enempää mahdollisia
vuorovaikutussuhteita tulee mieleen, että vaikka tekijöillä olisi eri
lähtökohtia tai esikuvia, niin merkittävää on myös se aika jolloin välinettään
opiskelee tietoisesti hallitsemaan.
Tiuhaan ripustetussa näyttelyssä kuten ”Naturell” miettii aina, että olisiko jotkin työt kannattanut jättää pois. Jotain aina
kuitenkin pitää heikompana kuin toista. Kun maalauksia esitetään
kokonaisinstallaationa tuntuvat useat työt monesti enemmän häiritsevän kuin
tukevan toisiaan. Maalarille installaatio-ripustus voi tuntua luontevalta jos
tekoprosessi on ollut usean kuvan päällekkäinen mylläkkä, mutta itse haluaisin yleensä katsella ja koetella yhtä kuvaa kerrallaan. ”Naturell”issa installaatio
tuntuu perustellulta ja olisi ollut sääli jättää toteuttamatta.
Taulut leviävät Kluuvin gallerian isoon saliin kuin metsä, mutta ovat silti yksitellen katseltavissa. Vaikka kaikki maalaukset tapahtuvat metsän
ja puiden puitteissa ovat ne teemoineen yksilöitä tai tarinoita, eivätkä vain
toistensa ja maalausprosessin variaatioita.
Irti, 2012
Mauri Kuitula on Galleria Huudon perustajajäseniä.
: Kalle Turakka Purhonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti