Kluuvin Galleria on avoinna ke-su 11-18, näyttely esillä 30.3 - 15.4. 2012. Testiryhmä pahoittelee tulosten myöhäistä julkistamista suhteessa testimateriaalin tavoitettavuuteen, mutta vetoaa taiteen luonteeseen myös näyttelyiden varsinaista esilläoloaikaa kestävämpänä hyödykkeenä. Galleria Huudon testiryhmä ottaa mielellään vastaan täydennystä joukkoihinsa, asiasta kiinnostuneet saavat lisätietoja allekirjoittaneelta. Testiryhmä toimii joustavasti ja talkooperiaatteella.
Tekniset tiedot:
- 51 lehtiartikkelia vuosilta 1983 - 2009 kiinni alkuperäisissä lehdissä
- valokuvaprintit: Epson PhotoRC tuloste, 2mm Dipond komposiitti aluminille pohjustettuna, suojalaminoituna
- negatiiveja, albumikuvia, kaurahiutaleita, lasivuoka, pahvilieriö, kovalevyjä, ruuveja, suojahaalareita
Valmistajan kuvaus täällä.
 |
| "Melkein huvia"etuleikkurivertailun avauskuva |
Kokonaisuus on runsas, siitä ei saa kaikkea irti yhdellä käyttökerralla. Tämä voi olla sekä haitaksi että hyödyksi. Mukavuudenhaluinen käyttäjä saattaisi löytää helpommin eri ominaisuudet pelkistetymmäksi designatusta ulkoasusta. Myöskin jotkut sisällöllisistä laajennuksista vaativat kenties pidempää tutustumista auetakseen täysin. Toisaalta juuri materiaalin paljous ja moninaisuus alleviivaavat kerroksellisuutta ja houkuttelevat tutkailemaan näyttelyä useampaankin kertaan. Testiryhmän nuoretkin jäsenet viihtyivät näyttelyssä pitkään monipuolisen aineiston ansiosta.
Näyttelyn runkomateriaalina toimivat TM:n artikkelit tuovat laitteista ja tuotteista esiin myös selaisia ominaisuuksia, jotka eivät ole objektiivisesti mitattavissa. Vaikka jutut on kirjoitettu yleisesti samaistuttavaan, neutraaliin sävyyn, käyttäjäkokemuksiin väistämättä sisältyvä subjektiivisuus ja kuvien kautta välittyvä inhimillisyys houkuttelevat etsimään tämänkaltaisten artikkelien funktiota ainakin osittain jostain muualta kuin puhtaan rationaalisesta testaamisesta.
Kotien ja kesämökkien miljöissä ruohonleikkuusta ja porekylvyistä nauttivat sympaattiset mattimeikäläishahmot ovat mahdollisesti äärimmäisen tarpeellinen elementti muutoin kylmäksi jäävässä konemaailmassa. Tuntematta kyseistä lehteä perusteellisesti ja vain olettamalla sen pääasiallisen lukijakunnan, mieleen noussut väittämä voi mennä rohkeasti pieleenkin: näiden juttujen kautta lehden tilaajille on luotu tunnetta yhteiseen maailmaan kuulumisesta, testeissä esiintyvien laitteiden normaaliudesta ja tarpeellisuudesta.
Tekniikan alalla tapahtuva tutkimus sisältää kiinnostavan kaksinaisuuden: toisaalta tutkimus ja kehittelytyö tähtää vilpittömän edistysuskon voimin yhä tehokkaampiin, ihmiskunnalle tarpeellisiin ja resursseja muualle vapauttaviin keksintöihin, toisaalta kaikista keksinnöistä yritetään myös muokata mahdollisimman menestyksekkäitä kaupallisia sovelluksia. Myös taiteen kenttää on määrittänyt samankaltainen kahtiajako, ja edelleen se on nähtävissä esimerkiksi erilaisissa hallinnointia ja rahoitusmalleja käsittelevissä keskusteluissa. Pistämällä yhteen nämä kaksi maailmaa Turakka-Purhosen näyttely mahdollistaa myös näiden maailmojen rakenteita vertailevat ajatusleikit.
Voidaan esimerkiksi kysyä, missä suhteessa taidekritiikki on erilaisia testaustuloksia julkaisevaan juttutyyppiin.
Lehtijuttujen kuvia kommentoivat selitystekstit ovat rupattelevia ja avoimia, tuoden mieleen perhealbumien selailun, toisinaan taas lähentyen yleensä ääneenlausumatonta, taiteen henkilökuvauksen keinoihin tyypillisesti kuuluvaa rehellisyyttä ja paljautta. Nimeämällä näyttelyn omakuvanäyttelyksi mutta näyttämällä kuvia, jotka on suunnitellut ja ottanut joku muu, ja joissa monissa on mukana myös muita tai kokonaan muita henkilöitä kuin itse taiteilija, syntyy vaikutelma omakuvan rakentumisen, identiteetit kyseenalaistavasta taideteosta. Mahdollisesti kokonaisuus kaikkineen on taiteilijan omakuva, sellaisenaan mukaan tutustumaan kutsuva, ei yksilön sisäiseen käpertyvä.
Pienemmässä huoneessa esillä oleva materiaali paljastaa julkaistujen kuvituskuvien reuna-alueita, kuvissa esiintyneiden henkilöiden sitä puolta, joka ei ole sopinut artikkelien normihenkeen. Testausrekvisiitta, ruuvinväänninten akkutestissä rei'itetty levy ja poltetut kaurahiutaleet, joilla on testattu gallerian mikron tehokkuusaluetta ovat juuri sellaista materiaalia, jotka hyvin myös voisivat olla juttukuvituksena. Suuremmassa huoneessa esillä olevat lehdet paljastavat kuitenkin, että kuviin on haluttu mukaan ihminen. Huoneiden välissä, infotiskillä esillä olevassa Galleria Huudon esitteessä on vielä yksi kuva taiteilijasta avajaisbodarina, ja seinällä hulvaton kuvasarja hänestä kompostista nousevana henkenä. Testiyleisö arvostaa tätäkin lisäystä poseerausten sarjaan: paikassa, jossa yleisö saa jättää merkin käynnistään vieraskirjaan, taiteilija esiintyy kaikkein vapautuneimmin ja roolistaan tietoisena.
Näyttelystä muualla : Harri Mäcklin HS:ssä ,
Saara Hacklin Mustekalassa
Kalle Turakka Purhonen on taiteilijayhdistys Huudon jäsen ja mm. kirjoittanut tähän blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti